Kirjavan kirjan kuja

Pannaan vaputtamaan, kukin tyylillään:)

Miun tyyli on hautautua kotiin, pois kaikesta karnevaalihulinasta. Minulla kun se elämä itessään on yhtä karnevaalia ja hulinasta pitävät lapset huolen. Aion ottaa iisisti, lukea ja olla möllöttää. Ehkäpä paneuduin johonkin 23 asiasta…

Nautinnollista Vappua Ihan Jok Ikiselle!

Nyt olen saanut pikaopin RSS-syötteistä Maestro Tonterilta ja ehkäpä jotain jäi mieleen, ainakin vähäksi aikaa. Meinaan kotona treenata lisää.

Kävin kaupassa hankkimassa syötävää, vaikka en voi itse syödä:( Huomenna menen tutkimuksiin ja pakollinen syömälakko painaa… Eli, ei itelle syötävää, mutta syötteitä ja niitäkään ei voi syödä.

iGooglessa on myös sellanen ku Syötteenlukija ja se pikkasen sekotti miun pientä aivokapasiteettia. Minä siis eksyin sinne ja en meinannu millää päästä pois.

Vappu painaa päälle ja jos sen aikana oppisi jotain… Mesettämisen saloihin olen jonkin verran jo paneutunut, mutta jotenkin en siitä hurmaannu. Lapset sitä meillä harjoittavat ja sen tiimoilta minäkin jotain olen oppinut. Aluksi minulla oli se sillai, että aina kun olin koneella, se avasi automaattisesti myös mesen. Tein mitä tahansa, niin aina oli joku nurkassa huutelemassa “Moi”. No, sitten sain sen automatiikan pois ja nykyään olen melkeinpä unohtanut koko mesen olemassaolon…

Lupasin itelleni ihan tavallisen ja rennon viikonlopun. Tarkalleen ottaen en edes ajattele RSS-syötteitä tms. ainakaan en yritä paneutua niihin, en ennen kuin saan pikkasen rautalangasta taivuttua selko-opetusta.

Sen sijaan olen lukenut, kirjoja ja lehtiä. Katsellut tv:tä, vain TV1:n tarjontaa. Kuunnellut radiosta Ylen kanavaa ja sieltä tulee varsinkin pyhäaamuisin aika nostalgista musiikkia. Kaikki tämä siksi, että lapset eivät ole kotona, niin saan tehdä kaikkea tätä, ilman nuorison kuittailua:)

Luin Jari Nenosen ja viehätyin siitä erittäin syvästi. Niin, että minun olisi kyllä saatava sellainen hauskuuden herkkupala omaan hyllyyni, sillä haluaisin viihdyttää itseäni sillä milloin tahansa. Sen jälkeen aloitin Alice Kuipers: Terveisin äiti. Sen kirjan vinkkasi minulle tyttäreni, 12v. Hän taas oli kirjan bongannut Suosikista ja viimeeksi MissMix-lehdestä. Kirjaa siis vinkataan nuorille, mutta se löytyy kirjaston aikuisten osastolta. Minä taas suosittelen kirjaa kaikille, tottakai. Kirja on helppolukuinen, koska joka sivulla on vain yksi viesti. Kirjahan koostuu äidin ja tyttären viesteistä jääkaapin ovessa. Alkuperäinen nimikin on “Life on the Refrigerator Door”.

Muitakin kirjoja on menossa. Luen aina yhtäaikaa monta kirjaa, sillä ahneudella ei ole rajoja!

RSS kuullostaa ihan joltain taudilta, mihin ei ole keksitty vielä rokotetta! En ole isommin perehtynyt taudin kulkuun, mutta luulen, että olen jo tartunnan saanut ja tässä itämisajan puitteissa mietin kuinka mahdan selvitä…

Hoitoa tarvitsen ja odotankin sitä ensimmäistä terapiaa mahdollisesti Maestro Tonterilta. Ehkä meillä onkin odotettavissa varsinainen ryhmäsessio. Odotan melko lailla innoissani:)

Blogeja syntyy kuin sieniä sateella! Asiaa! Kaikki kynnelle tai koneelle kykenevät suoltavat blogeja ja sekö on hauskaa. Kirjastotätit ja -setät senkus panevat parastaan.

Miten sitten joutaa kirjoittamaan, saati lukemaan??? Voin vain omalta kohdaltani sanoa, että jos kirjoittaminen on “tauti”, niin aikaa piisaa ja sen lukemisen kanssa on sama juttu. Pakko antaa ja saada ja antaessaan saa, sehän on jo wanhaa kansan viisautta.

Mitä tulee kirjanmerkkeihin, niin en ole niihin sillai vielä koukuttautunut vaikka olenkin erinäisiä kertoja sivuilla seikkaillut. Kävi vaan sellainen vanhanaikainen kämmi, että heti alkuun unohdin salasanani! Hitto, ku päässä vilisee salasanoja sinne ja tänne ja ties minne, niin väkisinkin joku joutuu hukkaputkeen. Sain kuitenkin uuden salasanan ja vieläpä ihan itse päättää, senkin!

Voihan sylyvi. Kotona koneelle ja hyppäsin de.icio.us-sivuille laittaakseni sinne taas jotain… Kyl mie vaan säädin ja asensin, kun ihan ehdottomasti halusin sillai, että käypi yhtä helposti kuin töissä:) Halusin siis sen tagitusnapin kotikoneellekin! Pikkasen meni aikaa ja muutamia kiroiluja, mutta sitten onnistuin! Kyl nyt sujuu ihan leikiten, linkiten… Kiitokset Petrille!

Nyt voikin sitten hyvällä omalla tunnolla nauttia juustovoikkarin ja kylmän oluen.

Vaan kuinkahan mahtaa käydä niitten RSS-syötteiden kanssa? Näen niistä varmaan painajaisia, ryömivät yöllä sänkyyni ja syövät minut!

Homma hoidossa! Nyt saa kommenttia laitella. *liputtaa* Blogini ulkoasussa oli pikku ruttu, niin kuin blogin pitäjässäkin. Se ruttu on nyt silitetty, toisin kun blogin pitäjän rutut ei silittämällä parane, mutta ei niistä haittaakaan ole.

Mace: Olen siipeilijä! Kurssille en mahtunut, niin meitä on muutama, jotka opettelee näitä 23 asiaa siivellä. Niin innoissaan ollaan, että saamme sitten opetusta työkavereilta, heiltä, jotka kerkesivät ilmoittautua ensimäisinä. Eihän ole huono juttu sillä, eihän oppi ojaan kaada.

Tämä blogi on siis osa verkkokoulutusta 23 asiaa. Saa nyt sitten nähdä, mitä kaikkea oppii. Vanha koira ei uusia tapoja opi, mutta jos oikein kovasti yrittää, niin jospa kuitenkin.

Seuraavana yritän opetella sivustoa http://del.icio.us/ Tänään juuri sain siihen oppia ja yritän reippaasti ajan ja kykyjen mukaan opetella lisää.

Aijai, kun on nyt tekniikassa ruttu, aika yllättävää. Tätä blogia kun ei nyt saa kommentoitua….byäääh:( Selvitän asiaa perin pohjin ja niin tarkkaan kuin kykenen. Hiillostan ja ihmettelen, mikä mättää, kun ei homma toimi.

Sillä aikaa vaan mietin ja pähkäilen, että “niin paljon sanomatta jää”

Tänään oli sellainen päivä, että tunsin voimakasta työniloa. Yleensähän on niin, että minä tunnen sitä työniloa kaiken aikaa. Tänään oli kuitenkin sellainen hetki, että se oli sitä voimakkaampaa laatua.

Olin neuvonnassa ja yksin, jee! Toinen neuvonta oli tyhjä. Olin luvannut pyytää apua, jos tarviin… Minun vinkkelistä se olisi tarkoittanut sitä, että jono olisi ollut ulos asti, joku asiakas olisi puhunut solkenaan vierasta kieltä(kuten vaikkapa serbokratiaa), minun henkeni olisi ollut uhattuna tai kirjasto olisi syttynyt palamaan.

Nyt sain nauttia asiakkaista ihan itekseen, ihan koko jonosta! Muita stressasi minun ihana jononi, mutta ei minua eikä muuten asiakkaitakaan. Luulenpa, että jopa asiakkaat huomasivat tai jollain lailla vaistosivat, että klaaraan tilanteen. Tein hakuja ja kortteja. Kun vein yhdestä uudelleen tehdystä kortista maksua kassaan, huomasin yhden asiakkaan, joka odotti pääsyä pakeilleni. Tiesin, ettei hänellä ole korttia, joten ohimennessäni nakkasin hänelle kaavakkeen täytettäväksi. Hän hymyili onnellisena:) Hih, muistin vanhoilta ajoilta, että kunhan huomaa asiakkaan, vaikka ei heti kykenekkään palvelemaan, niin se on jotain!

Niinpä, voin vakuuttaa, että kaikki asiakkaat lähtivät tyytyväisinä pois. Eräskin mies oli niin tyytyväinen, että kattoa napitti turhankin pitkään. Onneksi oli sitä jonoa. Mikä päättyi. Vähän ennen kuin vuoroni päättyi. Olisin kyllä mieluusti jatkanut sitä “rysistä” vielä.

Kirjastossa on yleensä melko verkkainen meininki, mutta Luojalle kiitos, joskus toimintaa. Sydämestäni olen kiitollinen, että sain olla paikalla ja pitää oman jononi.

Rakas blogini, ties kuinka mones:) Tulen vaalimaan sinua samanlaisella kunnioituksella kuin kaikkia muitakin blogejani. Pitäkööt lukijani sinusta yhtä hyvää huolta kuin minä sinusta!

Lyhyestä virsi kaunis. Aloitus on aina aloitus!