Kirjavan kirjan kuja

Tänään, kaiken päivää on Kymenlaakson radiossa puhuttu kirjastosta. Miten käytät kirjastoa kesällä ja sitten siitä, kuinka kirjastoautot pitävät pintansa! Hyvä!!! Aina on hyvä, kun puhutaan kirjastoista ja mieluiten tiestysti myönteiseen tyyliin.

Kymenlaakson radion sivuilla saa käydä antamassa kommenttia Miten käytät kirjastoa kesällä joten sinne nyt tästä. (tämä toimi vain 29.5)

Eihän kirjastot kauheesti kesäisin hiljene, kun ihmiset haluavat lukea juuri kesällä! Hakevat lomalukemista eli ehkä vähän rennompaa lukemista ellei sitten joku ihan välttämättä halua tai joudu sivistämään itseään lomallakin:)

Kirjastoauto on ihana! Minua se on aina jotenkin kiehtonut. Jo siitä asti, kun aikoinaan pummasin kyytiä kirjastoautoon(tein sitä kyllä myymäläautonkin kanssa). Minulla on kyllä ABC-kortti ja olisi vähän hitsin hienoa ajaa kirjastoautoa… mutta jos se auto talvipakkasella hyytyisi jonnekkin hevon kuuseen, niin olisin kyllä hukassa! Minulla tarttis olla sellainen joku fiksumpi mekaanikko mukana:)

Huolimatta siitä, että en ole juuri nyt kirjaston vahvuudessa vaan lorvin kotona, niin koitan siltä jotenkin osallistua.

Loppuvuoden kirjailijavieraat ovat buukattu! Ihanaa, odotan heitä kaikkia ilolla ja riemulla ja toivon, että saisin sen tartutettua muihinkin. Olisi kivaa, kun ihmisiä kiinnostaisi tulla kuulemaan, mitä kelläkin on tarjottavana.

Elokuussa aloitetaan. Silloin meitä ilahduttaa Katja Kallio. Syyskuussa meillä on peräti kaksi vierailijaa. Ensin Matti Laine, joka vastikään julkaisi esikoisdekkarinsa Pudotus.

Jottei lapsia unohdettaisiin, niin syyskuussa saapuu kaupunkiin myös Katti Matikainen ja lokakuussa Timo Parvela.

Sitten taas vähän aikuisimmille, koska marraskuussa saadaan kuulla Markku Laukkasta, joka on luvannut kertoa meille kirjoista ja lukemisesta. Joulukuussa on Haminan lahja Suomen kansalle, hauska veikko Jari Nenonen.

Näistä kaikista tiedoitetaan vielä lähempänä H-hetkeä!!! Tämä vain pikkuvinkkinä näin etukäteen mainittakoon.

Nyt kun joudun olosuhteiden pakosta lusmuilemaan kotona, alkaa olla pahoja vieroitusoireita. Kirjastoon ja nimenomaan työn merkeissä palavi mieli, vaan ei auta. Kroppa olisi saatava ensin viritettyä ajokuntoon.

Harjoitan kotona pieniä tiedonhakuja ja hiplainen kirjoja, mutta ennen kaikkea luen. Nyt on menossa joku novellikausi. Juuri kun sain loppuun Claire Castillon Pieni sydän jaksaa rakastaa, niin nyt on menossa jo italialaista novellia Luigi Pirandellolta. Monta muutakin opusta on luvun alla ja lapset hakevat lisää. Siis minä kotona teen varauksia ja lapset vain hoitavat logistiikan, kätevää.

23 asiaa on retuperällä, kun on ihan sellainen olo, kuin olisi pudota mätkähtänyt kärryiltä ja kuhmu päässä? Mesetys ei kuitenkaan oo oikein minun juttu, mutta yritän RSS-syötteiden kanssa päästä sinuiksi…hissukseen.

Lapset ovat luvanneet opastaa Runessa…onko ihan pakko alkaa pelata??? Samoin Irkissä…ei kai minun tarvii sinne sivua aukaista???

Minulla on tahti hidastunut, enkä oikein tiedä missä mennään, mutta vaikka konttaan muiden perässä. Hammasta purren, ehkä kuitenkin jotain oppisi, vaikka kaikennäköisiä esteitä kasaantuu tielle ja niitteen raivaamiseen on saatava voimavaroja.

Nyt kaikki 23 asiaa on kyllä mielessä, mutta aika kevyesti. Lueskelen kirjoja ja olen muuten hengessä mukana.

Edellisen postauksen Tunne-tapahtuma oli aivan ihana. Viihdyin loistavasti “tarjoilijan” roolissani siellä ja uskon ja olin jopa huomaavinani, että yleisö kuin panelistitkin viihtyivät. Tunnelma oli leppoisa ja Veman loppuesitys novelliesitys Nimismies Antikainen oli saada minulta pissat housuun, oli se vaan niin hauska:)

Tänään meillä oli lehdistötilaisuus Dekkaripäivien tiimoilta. Tosi kivaa, ei oo enää kauaa, kun saadaan nauttia murhista. Olen ylpeä saadessani olla mukana niitä järjestämässä ja tuomassa Kouvolaa kartalle.

Väkeä sinne taas saapuu ympäri Suomea ja se tekee siitä tilaisuudesta entistäkin mielenkiintoisemman. On aina ihmisiä, joita ei näe kuin kerran vuodessa, Dekkaripäivillä.

Sitä ennen meillä on vielä Tunteita ja Dekkareita- tilaisuus Kouvolatalolla. Huomenna, 6.5 se on ja olemme siitä kovasti innoissamme. Olemme sitä muovailleet jo pitkään ja paikan päällä kävimme tänään sunnittelemassa. Se kannatti, sillä nyt meillä on selvät sävelet, kuinka kaikki menee! Siis meillä, mutta yleisöhän sen sitten loppujen lopuksi säveltää. Me vain ihan pikkasen ohjailemme.

23 asiaa on vähän jäänyt taka-alalle, kun niin 101 muuta asiaa. Vaan, kyllä minä yritän kunnostautua, ennemmin tai myöhemmin…

Minua jäi vaivaamaan se, kun RSS jäkittää. Onhan minulla iGoogle, ja sinne olen keräillyt kaikkea kivaa, mm. oman blogini. Kun olin viimeksi postaillut, niin eipä sitä siellä näkynyt kuin vasta n. 12 tunnin kuluttua?

Sitten se, ettei se välillä näytä koko laatikkoa? No, ei se minua sillai härnää, mut kuitenkin se jäi pohdituttamaan.

Monsieur Tonteria näin kaupungilla, missä oli aika kiitettävästi ihmisiä liikkeellä. Mistäs muusta olisimme puhuneet kuin 23 asiasta:). No ei ihan kaikista, mutta kyselin siitä joukkomesetyksestä. Minusta se tuntuu aika kamalalle, se kimppakiva. Kai se on minun luonteesta kiinni, että mitä enemmän porukkaa, niin huh. Olenhan aina tunnustanut olevani huono tiimityöskentelijä. Minua vain alkaa aina joku ärsyttää tai sitten minä huomaan, kuinka minä ärsytän jotain…heheh:)

No, odottelen, että saan inspiksen astua seuraavan askeleen!

Vappu pani pään sekaisin! Siis tänään. Kun heräsin, oli olevinaan maanantai. Herätin poikani kouluun ja hän olikin menossa kymmeneksi? Jätin tyttäreni herättämättä ja hän olisi mennyt puol ysiin….voi ei, ampukaa äiti! Piti mennä uudestaan lukee lukkarit ja nimenomaan perjantain kohdalta.

Kun pääsin töihin, luin taas työvuorolistaa maanantain kohdalta!? Joten kauanpa kerkesin elää perjantaita, kotoa töihin… Kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa alkoi muuttua perjantaiksi, vaikka ihmettelinkin jossain vaiheessa, että miksi voitais pitää toinen neuvonta miehittämättä…Millä minä tajuaisin, että on perjantai, kirjastojen hiljaisin päivä, eikä maanantai, kirjastojen vilkkain päivä:O

Mesessä olin eilen tätini kanssa, sillai kahdestaan. Jäin sit jälkijunassa miettimään, että kuinka se kimppamesetys workkii? Kun jokaisella on se oma laatikko? Minä kun tuppaan sekoittua jo silloin, jos on kolme kaveria mesessä, että kelle mie nyt vastaan ja mitä? Sit ku menee faksit sekaisin, niin jopas on soppa keitetty?

No, mie taas viikonlopun ajan tuumin ja kattelen ja hiljentelen pikku hiljaa vauhtia…mäki edessä ;-D