Kirjavan kirjan kuja

Koko päivän valmistelin iltaa. Itse asiassa se alkoi jo yöllä, kun nukuin levottomasti ja räknäilin kaikkia, mitä on vielä tehtävä jne. Sitten jo aamusta on sellasessa pienessä täpinässä, että muistanko kaikki, vai unohdanko jotain oleellista… Laitoin Matille viestin, että jos voisimme tavata klo 16 eräässä ravintolassa, jossa söisimme ja vähän pehmustelisimme iltaa.

Laitoin lapset kouluun ja kävin asioilla ja sitten vaan ajattelin Mattia, iltaa ja sillai alitajuisesti valmistauduin, mietin kysymyksiä ja sitä, ketä tulee paikalle, vai tuleeko ketään.

Olin sopinut kalusteista, joita ei sitten kuulunutkaan “normaaliin” aikaan. Soitin ja varmistin, että ovat varmasti tulossa. Olivat, oli sattunut mutka matkaan, mutta Isku pitää minkä lupaa! Tosin, jouduin sälyttämään sisustamisen vahtimestarin niskoille, joka onneksi auliisti lupasi sen hoitaa.

Sitten soitti Matti, joka siirsi tapaamisaikaa puolella tunnilla. Juuri sellaisten asioiden takia haluan aina tarpeeksi aikaa, että on varaa joustaa. Kun tapasimme Matin kanssa, meillä oli ihan mukavasti aikaa syödä ja haastaa, ottaa tuntumaa.

Auditorio oli valmiina, kun saavuimme kirjastoon ja vain kynttilän sytytin. Porukkaa alkoi virrata sisään kiitettävästi ja se oli kiitollista katseltavaa. Erityisen iloinen olin koululuokasta, joka saapui paikalle ja jaksoi olla koko ajan, vaikka tilaisuus vaan venyi toiselle tunnille. Keskustelu virisi yleisön ja Matin välille niin, että tuntui välillä siltä kuin minä olisin ollut yleisö

Yleisöpalkinto oli Matti Laineen esikoiskirja PUDOTUS. Sen voitti eräs oppilas siitä koululuokasta. Minusta se voitto meni oikeaan osoitteeseen!

Illan päätteeksi kävimme pienellä porukalla lasillisella ja jälkipuinneilla.