Kirjavan kirjan kuja

Meillä, pääkirjastossa on sitä kaikkea melskettä ollut ja on edelleen. Osastoja muutellaan hissun kissun, eikä se ole aina niin nopeaa ja yksoikosta kun luulis.

Musaosasto vaihtoi paikkaa, uusia työtiloja tuli, mikrofilmihuone siirtyi eri huoneeseen jne. Käsikirjasto on edelleen kärryissä. Vaan pikkuhiljaa saadaan luultavasti valmista.

Välillä hiukan, järjestyksen ihmisenä, sekava tilanne ärsyttää, mutta kaikkeen tottuu, vaikka hirressä roikkumiseen(joku on väittänyt).

Kaiken siirtelyn ja muutoksien lisäksi, meillä on rivi uusia automaatteja, joiden voimin aloitetaan uusi vuosi. Lainausautomaatit ei niinkään hetkauta, mutta kuinka palautusautomaatit tulevat toimimaan? Jee, se suorastaan kutkuttaa Katsellaan.

Iloista Uutta Vuotta!

Meilläpä oli eilen koulutuspäivä Kotkassa, merikeskus Vellamossa.

Kaikki Ison ja mahtavan Kouvolan kirjastoduunarit olivat siellä sillai kimppakivaa. Kuka on kenenkin pomo ja kenen työkaveri ja sit tyyliin, kuka kukin on. Visioita tulevaisuudestakin, niin kaukaa, että olen jo sitten kuollut, kun sellainen tulevaisuus on käsillä.

Ruokatunti on aina parasta antia. Niin nytkin ja ruokaa oli tarpeeksi ja myös aikaa sen nauttimiseen. Vaan tarjoilu ei ollut ihan sellaista, mihin vanha prikankantaja on tottunut. Kyllä siinä vanhempi kirjastotätikin oli kummissaan, kun joutu nauttimaan jälkiruokansa kahvikupista. Mikäs siinä, jos olisi kahvia juonut, mutta kun kyseessä oli mansikkarahka.

Vellamossa kiertely oppaan johdolla oli mielenkiintoista. Olen aina ihmetellyt oppaita, että kuinka kummassa ne vaan jaksaa aina, päivästä toiseen opastaa ihmisiä niin kuin olisivat ihan ekaa kertaa sitä tekemässä. Siis, niin tuoreelta ja mukavalta kuullosti oppaan rupattelu.

Nyt sitä sitten ihmetellään siellä sun täällä, mitä se huominen tuo tullessaan. Eletään jännittäviä aikoja.

Niin, nyt se on ohi. Minulla on taas sellainen haikea olo. Odotin ja jännitin, kuinka kaikki sujuu, meneekö kaikki putkeen. Meni!

Etukäteisvalmistelut meni hyvin ja Jallu saapui ajoissa. Kävimme syömässä ja siinä samalla aina löytyy se kieli, jota käytetään. Jallu, Jari Nenonen oli ihminen, jonka kanssa oli helppo olla.

Yleisöä valui paikalle yllättävän hyvin. Sitä aina pelkää, ettei tule ketään, mutta Jallua tuli katsomaan ja kuuntelemaan kolmisenkymmentä kiinnostunutta. Tilaisuus meni hyvin ja yleisö tuntui viihtyvän. Ei ihme, kaikki Jallun tarinat, ne kerrotut ja luetut olivat niin hauskoja

Tilaisuuden jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus ostaa Jari Nenosen kirjoja, edullisemmin kuin kirjakaupasta ja vielä omistuskirjoituksella. Kauppa tais käydä hyvin.

Kävelin sateessa kotiin hyvillä mielin. Alan suunnittelemaan ensi vuoden kirjailijavieraita.