Kirjavan kirjan kuja

Viikko on taas vierähtänyt ja ihan liian nopeasti. Kaikenlaista on mahtunut kirjastotätin touhuihin.

Keskiviikkoiltana oli ihan pakko mennä tsekkaa, kuin Kuusankosken pisteessä Lasten Runorotinat menee. Hyvästi meni. Niin lapsenmielinen olen, että innostun aina lasten runoista, lapsiesiintyjistä ja lapsiraadista. Yleisökin oli pääasiassa lapsia.

Raadissa oli koululaisia, jotka osasivat todella hyvin antaa pisteitä ja perustella, miksi mistäkin runosta minkäkin pistemäärän antoivat.

Pupujakin esiintyi estraadilla ja olivat niin liikuttavan söpöjä. Raadin ja yleisön suosikki oli viimeinen runo. Sen esittäjällä oli ulkovaatteet päällä ja hän hivenen hämmensi yleisöä ja raatia sillä kun ens alkuun alkoi riisua niitä vaatteita… Vaan sieltä kuoriutui MATO! Mato, joka esitti runon madosta ja niin hyvin, että voittohan siitä napsahti!

Torstaina oli jo aamusta vilkasta kirjastoissa, sillä uuden iloisen Kouvolan kirjastot tarjosivat pullakahvit ja uudet kortit. Kaikki olivat värväytyneet opastamaan asiakkaita ja ajoittain oli ihan markkinatunnelma.

Olin kyllä siitä jonkin aikaa paitsi, sillä käväisin pitämässä kirjallisuuspiiriä vanhuksille. Paikka oli sellainen parempikuntoisten vanhusten talo. Samalla vaihdoin heidän kokoelman eli roudaamista oli. Olisin voinut tilata kuljetuksen, mutta kun menin itse, niin ajattelin viedä kirjatkin samalla. Olin ensimmäistä kertaa siinä paikassa ja hivenen jännitti, että jos en mitää osaa sanoakkaan. No, ehkei siitä ole pelkoa, mutta osaanko sanoa mitään sellaista, että vanhukset viihtyvät. Mukavaa minulla kuitenkin oli ja voi olla, että tollaisessa piirissä se olenkin minä se saajapuoli Luimme Runebergin päivän kunniaksi Vänrikki Stoolin tarinoista yhden runon, Torpan tyttö. Sitten keskustelimme ihan vaan yleisesti, että sain tuntumaa, millaista he haluavat. Sovimme tapaamisen seuraavan kerran 19.3, mikä on Minna Canthin päiväksi. Siihen mennessä olisi luettava jotain Minnaa…

Kirjailijavieraana Anssi Kela. En taida kertoa mitään, sillä kertokoon Anssi ite tässä.

Nyt huilaillaan hiukan ja sit suunnitellaan jo seuraavaa.

Se on taas se erilainen päivä käsillä, kun vastaan otan kirjailijavierasta. Alitajunta vatvoo kaikkea kamalassa myllerryksessä, mutta luotan taas siihen, että kaikki sujuu kyllä omalla painollaan.

Ens alkuun haen kalusteet Iskusta ja yritän saada auditoriota hivenen leppoisamman tyyliseksi. Sen jälkeen yritän muistaa kaiken tärkeän ja siinä sitä on hommaa kerrakseen. Meinaan vaan, että aina unohdan ainakin yhden asian. Jallun kanssa se oli yleisöarvonta. Tänään en aio sitä unohtaa. Kaikki paikalle tulleet saavat osallistua arvontaan täyttämällä lappuseen nimensä. Kirjailija itse sitten nostaa sen voittolapun, millä saa sen kirjan, josta juuri ollaan haastettu. Anssi Kela: Kesä Kalevi Sorsan kanssa.

Teen siis taustatyötä aina siihen asti jolloin menen asemalle Anssia vastaan. Sitten ruokailemme ja otamme illan vastaan. Tsemppiä meille