Kirjavan kirjan kuja

Minna-tätillä oli tänään synttärit. 165 v. Heti aamusta sain pitää pienen esitelmän kotona lapsilleni aiheesta, kenen takia liputetaan. On muuten melko lailla tuore liputuspäivä.

Sen kunniaksi kävin Marjolassa, mikä on vanhusten talo. Vein sinne laatikkotolkulla kirjoja, uutta lukemista virkeille vanhuksille. Ottivat taas ilolla vastaan kokoelman. Mitä tulee vanhuksiin, viihdyn heidän kanssaan ja on aina ilahduttavaa huomata, kuinka huumori säilyy, vaikka ikää tulee lisää. Kun erästä rouvaa alkoi pyörryttämään, niin laittoi kädet kasvoilleen. Vieruskaveri tuumasi siihen, että aloit sitten kuurunpiiloa leikkimään

Sitten pidimme kirjallisuustuokion ja aiheena oli päivänsankari MINNA CANTH.

Melkoinen nainen oli hän. Seitsemän lapsen yksinhuoltajana selvisi sen ajan maailmassa rohkeasti ja pystypäin. Kävimme läpi Canthin tuotantoa ja elämää. Olin juuri kerennyt lukea pienoisromaanit Kauppa-Lopo ja Köyhää kansaa. Joten niistä tiesin kertoa tuoreeltaan. Muista me sitten vaan kävimme muistelujen perusteella ja jokainen muisti heti jotain, elokuvista ja näytelmistä.

Hämmästyttävää oli, se kun olin usein miettinyt sitä, että kun vaikkapa TV:ssä näytetään jonkun vähävaraisen kotia, niin yleensä on epäsiistiä… Kirjassa Köyhää kansaa, Minna vastasi minulle reilun sadan vuoden takaa, että jos ei ole ruokaa, ei ole voimiakaan, ei siivoamiseenkaan…vastasi näin, koska sitä ihmiset usein ihmettelevät!