Kuusankosken kirjastossa oli näyttely SALATUT ELÄMÄT. Esillä oli kaikenlaisia tosi hienoja ja upeita kätten töitä, mitä henkilökunta oli värkännyt vapaa-ajallaan. Ei siis työmaalla, niin kuin joku saattaisi erheellisesti luulla.
Kiersin koko näyttelyn mykkänä ihastuksesta. Minulta kun ei sitten luonnistuisi minkäänlainen käsityö. Kaikki olivat aivan huikeita, mutta erityisesti jäi mieleen eräs kuva ja runo…
Runo menee näin: ” Hiljaisuus ympärilläni. Olen itseni kanssa kahden. Ensi kertaa tositarkoituksella.”
Kouvolan pääkirjastossakin on Salatut elämät!? Voi olla, että meilläkin värkätään vapaa-aikana kaikkia ihania kätten töitä, mutta muutakin harrastetaan. Meillä käydään aktiivisesti teattereissa. Tänä kesänäkin on käyty noin kymmenen kesäteatteriesitystä katsomassa. Unohtaa ei sovi musiikkipuoltakaan. Kun YÖ-yhtye on jossain, aktiivisakki on aina valmiina. Aina on jonnekin liput varattuna 
Uutena ja suorastaan urheillullisena harrastuksena on se, mitä harrastavat Library Riders!
Että semmoset Salatut Elämät meillä
Tämä pätkä on tehty johtajamme Mikko Vainion läksiäisiin. Henkilökunnan voimin, huumorilla ja lämmöllä! Ottakaa hyvä asento ja nauttikaa!
Johtajamme Mikko Vainion läksiäisiä suunnniteltiin salassa monta viikkoa. Salaisia tapaamisia, missä meitä muutama kuumeisesti suunnitteli kaikkea mukavaa tapahtumaa viimeiselle päivälle. Aluksi suunitelmat olivat varsin lennokkaat, mutta hioutuivat sitten melko hyväksi lopputulokseksi.
Kohokohtana oli musiikkivideo, johon pohjana oli virsi Kiitos sulle Jumalani. Siihen eräs henkilökunnan sanaseppo laati uudet sanat ja sitten alettiin harjoittelemaan ja kuvaamaan. Mediamajan videonikkari rustasi suorastaan loistavan videopätkän, jonka linkitän tänne, jahka se on valmis julkisuuteen!
Ruokapuoli hoitui niin, että aluksi suunnittelimme, mitä syödään. Sitten saimme ruokarahaa. Rahalla menimme kauppaan laatimamme listan kanssa ja teimme ostokset. Sen jälkeen alkoi ruuan valmistus, pizzoja ja salaatteja. Edellisenä iltana oli ne värkättävä. Meinasi ilta hiukan venyä, koska Mikko ei meinannut millään lähteä kotiin, pois tieltä.
Kaikkia muita valmisteluja oli tehty niin, että päivä alkoi klo 9.00. Aamukahvilla, missä oli tarjolla mansikkakakkua, pasteijoita ja kuplajuomaa. Sitten vapaata jutustelua.
Tehtävärata oli sellainen, että Mikon piti ens alkuun palauttaa kirjoja palautusautomaatilla ja sen jälkeen hyllyttää palautetut oikeisiin paikkoihin. Meinasi olla vaikeaa 
Seuraavaksi neuvontatiskiin, missä annettiin tehtäväksi hakea sellaisia ranskan kielen kursseja, joissa on CD. Sekään ei ollut helppo tehtävä, mutta siitä pelasti Shirley(Nina), joka porhalsi paikalle…
Kertakaikkiaan huikeaa englantia aivan solkenaan vuodattava Shirley sai Mikon ihan pyörryksiin ja kaikki muut tirskumaan. Shirley pyysi tuulettimen päälle ja kaivoi laukustaan mm. mukit ja juomaa ja paljon kaikkea muuta.
Seuraava paikka oli alakerrassa ja siellä Mikko pääsi muovittamaan… hmm…no, siitä ei sen enempää. Vaan kun, että joskus olisi ihan kaikkien vaan mentävä vaikka muovittamaan
Klo 12 oli haastattelutuokio. Bloginpitäjä siirtyi henkivartijan roolistaan kirjastovirkailijaksi, joka taas yritti leikkiä haastattelijaa. Kyseltiin sitten yleisön kanssa Mikolta vähän kaikkea.
(kuva Elina Beekmann)
Kirjaston takana on Veikko Talven puisto. Sinne Mikko pääsi istuskelemaan. Ihan vaan sen takia, että se on näkymä Mikon työhuoneen ikkunasta ja yleensä se on aika lailla kansoitettu… Nyt siellä ei ollut ketään 
Sitten me syötiin! Ihania pizzoja ja salaatteja. Jälkiruoka oli kaupungilla. Veimme Mikon kävelykatu Manskilla ja siellä jäätelöbaariin. Lämmin kesäpäivä ja kylmä jäätelö oli erittäin hyvä yhdistelmä.
Vielä ohjelma jatkui sillä, että palasimme kirjastolle, missä oli vuorossa lahjojen jako. Mikon oli laitettava silmät kiinni ja sitten hänelle puettiin ylle liivi. Liivin selässä luki MC-MIKKO ja Kouvolan kirjasto ja hlökunnan nimet. Liivin taskusta löytyi musiikkivideo-DVD ja WII-peli, taskumatti(tyhjä), missä oli etiketti “Taikajuomaa”, värikynät(visioimiseen). Sitten oli kankainen kirjastokassi, missä oli lukemista; mm. Kouvolan Dekkaripäivien uusin novellikokoelma, uusi Kouvola-kirja…niin ja raippa! Raippa siksi, että Kouvolan kirjastossa on LibraryRaiders-ryhmä ja tarviihan kunnon johtajalla olla piiska :). Lisäksi “luokkakuva”, Paras A-ryhmä. Se oli muokattu jostain vanhasta luokkakuvasta, niin että henkilökunnan päät olivat vaihdettu! Muistaakseni tässä oli kaikki.
Päivän päätteeksi lähdimme terassille, missä mukavaa jutustelua jatkui. Noin klo 20 saatoimme Mikon autolle ja jätimme hyvästit!
Hei sitten, Mikko ja kaikkea hyvää sinun ja perheesi elämään!
Ps. Kuvia tulee, jahka saan niitä
Näin pääsi käymään, kun kirjastoimenjohtaja siirtyy johtamaan pääkaupungin kirjastoon. Eli, ihan helpolla ei päästetä. Niinpä luvassa on tenttaus, kunnon konekiväärihaastattalu, johon pääsee osallistumaan myös yleisö, jota toivotaan paikalle suorastaan runsain joukoin!
Onneksi Suomen kesä on vähäluminen. Vettä tulee joskus enemmän ku kotitarpeiksi ja se on sanottava, ettei Kouvolan pääkirjasto kestä sitä! Juhani Kivikoskella on tullut pieni virhe sen kattorakenteen sunnittelun kanssa…
Kun oikein kunnolla ropisee vettä, niin kaikki kirjaston kattoikkunat pitävät iloista ropinaa, niin että hiljaisuus kirjastossa on silloin vain vitsi. Paitsi, että silloin ei kuule omia ajatuksiaan, ei myöskään soivia kännyköitä
Kaikki, jotka ovat aisoineet Kouvolan kirjastossa silloin, kun on satanut, tietävät, että katto vuotaa! Se alkaa olla jo legenda. Kaikille niille, jotka minulta maailmalla vielä kyselevät:
-Vieläkö kirjaston katto vuotaa, niin vastaus on :
- VIELÄ!
Lehtisalissa…
Lasten osastolla…
-
Kuis kujalla kurkkii
Lukutoukka