Nyt se on sitten julkaistu! Juha Vesalan kirja KAKSOISKULJETUS!
Vinkkauksen kirjasta voi lukea täältä!
Julkkaritilaisuus Kouvolan pääkirjaston Mediamajassa oli leppoisa. Väkeä oli mukavasti, suunnilleen 50h. Heille tarjoiltiin tuoretta Kouvolan lakua, pikkusuolaista ja mehua. Juhalta kyselin hiukan kirjoittamisesta ja siitä miten se kirja saa alkunsa ja yleisö kyseli lisää. Siihen heidät johdatteli Jarkko Martikainen, joka uskalsi kysyä ensimmäisenä. HYVÄ!
Musiikillisesta osuudesta vastasi Jarkko Martikainen, niin että yleisö todellakin tuntui viihtyvän. Uskaltaisin väittää, että kaikilla oli hyvä mieli, etenkin sillä pikku tytöllä, joka voitti omakseen Juhan kirjan. Kirjaa oli saatavilla kaikille halukkaille sopuhintaan ja samaan hintaan irtosi vielä omistuskirjoitus.
Ne jotka eivät päässeet nyt paikalle, tarjoutuu mahdollisuus keskiviikkona tavata Juha Vesala tilaisuudessa VIRANOMAISET MANSKILLA! Siellä Juha Vesala on kirjaston vieraana Manskilla klo 12.00
Kouvolan Pääkirjaston Mediamajassa on 8.8.2009
KLO 12.00 (huom. aikaistunut aikataulu)
KIRJAN JULKKARIT!!!!
Kouvolan Sanomien urheilutoimittaja on tällä kertaa saanut aikaiseksi nuorten romaanin, KAKSOISKULJETUS. Kirja kuljettaa lukijan koripallon maailmaan, eikä ollenkaan niin syvälle, etteikö tälläinen urheilusta mitään tietämätön olisi päässyt jyvälle.
Kirjan ja kirjailijan suuri päivä on siis lauantaina pääkirjaston alakerrassa, Mediamajan tiloissa, jonne toivotaan yleisöä sankoin joukoin. Musiikkia on luvassa Jarkko Martikaisen tyyliin.
Tervetuloa viihtymään!
Näin pääsi käymään, kun kirjastoimenjohtaja siirtyy johtamaan pääkaupungin kirjastoon. Eli, ihan helpolla ei päästetä. Niinpä luvassa on tenttaus, kunnon konekiväärihaastattalu, johon pääsee osallistumaan myös yleisö, jota toivotaan paikalle suorastaan runsain joukoin!
Kouvolan pääkirjaston auditoriossa meillä oli vieraana Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula. Puhuttiin suomalaisten seksielämästä. Yleisöä oli paikalla vain kourallinen, aika iso kourallinen eli reilut 20 innokasta kuulijaa. Innokasta siksi, että kysymyksiä piisasi. Olin todella innoissani, sillä ihmiset uskalsivat kysellä. Meillä kiersi kyllä kori, mihin sai kirjoittaa kysymyksiä lapuille. Kirjallisia kysymyksiä oli vain kolme!
Yleensä aina on niin tärkeää se, kuinka paljon on ihmisiä paikalla. Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että jos on vähemmän, niin tunnelma on intiimimpi. Keskustelua syntyy enemmän, kuten eilen. Olen sitä mieltä, että mitä vähemmän minun täytyy olla äänessä, aina parempi. Kun yleisö kommunikoi vieraan kanssa, homma menee hienosti.
Tämä tilaisuus taltioitiin ja odotan innolla, millainen on tulos 
Hyppy syvyyteen on esikoisdekkari, johon kehoitan tutustumaan. Aina parempi, jos on jo tämän leppoisan nuorten dekkarin lukenut.
Kirjailija, Pasi Lönn osallistui Kouvolan Dekkaripäivien nuorisodekkarikilpailuun. Ihan voittoon asti hän ei yltänyt, mutta eräänlainen voitto oli sekin, kun kustantaja kiinnostui niin, että nyt on sitten tullut jo valmista luettavaksi meille kaikille.
Kun sitten on tämän kirjan lukenut, niin voi tehdä palveluksen ja laittaa palautetta, mitä kirjasta on mieltä, suoraan kirjailijalle, osoitteeseen:
hyppy.syvyyteen@live.com
Sami Anteroinen on ystävällisesti suostunut keikkailemaan kirjaston piikkiin ja kertomaan mielenkiintoisista kirjoistaan. Kirjat käsittelevät yliluonnollista luonnonhistoriaa ja ovat kerrassaan upeita. Kustantaja on Perhemediat, jonka sivuilla voi tutustua Samiin ja hänen kirjoihinsa.
“Kiertuemanagerin” ominaisuudessa olen saanut kunnian kiertää Samin mukana. Aloitimme Kouvolan pääkirjastossa, mutta tänään olimme Elimäellä.
Sami kertoi kirjoistaan, joista oli riittänyt tarinaa vaikka kuinka. Tontut, Keijut, Menninkäiset, Maahiset, Peikot ja Näkki ovat vaan niin yliluonnollisen mukavia.
Seuraava keikka on 20.4 Kuusankosken kirjastossa!
JKL:n kirjamessuilla oli myös dekkarimiehiä…naisia en tainut bongata.
Markku Ropponen on Otto Kuhalan luoja. On saanut Vuoden Johtolanka-palkinnon vuonna 1991. Olen aina tykännyt hänen tyylistään kirjoittaa ja olen lukenut melkein kaikki hänen kirjansa. Niitä on sitten muitakin, kuin Kuhala-dekkarit. On siis muita rikosromaaneja ja sitten on muita romaaneja
Kerran lainasin kirjastosta, siis työpaikaltani hänen kirjansa Mies katoaa sateeseen. Luin sen ja jossain puolen välin tietämillä alkoi tuntua siltä, että jotenkin maistuu tutulle… No, onneksi minulla on kirjapäiväkirja ja sieltähän minä sen löysin! Olin siis jo lukenut sen ja mikä parasta, minulla oli se itselläkin, ihan omana kappaleena, omassa hyllyssä. Että, ei tule kirjojen ahnehtimiselle loppua…
Uusi tuttavuus rikosten saralla oli Pasi Lönn. Häneltä on ilmestynyt nuorten dekkari Hyppy syvyyteen, joka on nyt myös yöpöydälläni. Pasi on osallistunut Kouvolan Dekkaripäivien nuorten dekkarien kirjoituskilpailuun ja sen seurauksena hän oli nyt kirjamessuilla esittelemässä tuotostaan. Hienoa! Oli sitten ihan pakko mennä Pasin pakeille vähän haastamaan, jos hän vaikka vierailisi ensi kesänä Kouvolan Dekkaripäivillä!
http://www.dekkaripaivat.fi/
Kirjamessujen vieraista ehdottomasti suosituin oli SOFI OKSANEN. Aivan kuin vahingossa pääsin hänen kanssaan muutaman sanan vaihtamaan. Muutoin kaikki hänen esiintymisensä olivat niin täynnä kansaa, etten edes yrittänyt päästä framille.
Aika uskomatonta, mutta silti tosi upeaa, että joku kirjailija saa niin paljon kansaa liikkeelle. Sofi oli liikkeellä IMBI PAJUn kanssa, koska heidän yhteinen kirjansa Kaiken takana oli pelko, on juuri julkaistu.
TOMMY TABERMAN on minusta aivan uskomattoman paras rakkausrunojen kirjoittaja. Jos mies kirjoittaa rakkausrunon, puhuu rakkaudesta, sortumatta silti hunajaiseen lässyttämiseen, se on todella taito. Mutta niinhän T.T itsekin tuumasi, että rakkausrunon kirjoittaminen ei onnistu keneltä tahansa, eli kyllä se vaati älyä Hänen uusin runokirjansa on Eroottiset runot.
KAUKO RÖYHKÄn tiesin aika kookkaaksi mieheksi, mutta kun seisoin hänen rinnallaan, niin totesin sen myös sillä lailla aika hyvin. Niin isolla miehellä oli kuitenkin melkoisen leveä hymy Hänen uusin kirjansa on Kesä Kannaksella.
ELINA HALTTUNEN oli aivan mahtava persoona. Erittäin lämmin ja sympaattinen. Juttelimme pariin otteeseen ja teimme tulevaisuuden suunitelmia… Hänen esikoisteoksensa Saaressa kaikki hyvin on nyt yöpöydälläni.
Minna-tätillä oli tänään synttärit. 165 v. Heti aamusta sain pitää pienen esitelmän kotona lapsilleni aiheesta, kenen takia liputetaan. On muuten melko lailla tuore liputuspäivä.
Sen kunniaksi kävin Marjolassa, mikä on vanhusten talo. Vein sinne laatikkotolkulla kirjoja, uutta lukemista virkeille vanhuksille. Ottivat taas ilolla vastaan kokoelman. Mitä tulee vanhuksiin, viihdyn heidän kanssaan ja on aina ilahduttavaa huomata, kuinka huumori säilyy, vaikka ikää tulee lisää. Kun erästä rouvaa alkoi pyörryttämään, niin laittoi kädet kasvoilleen. Vieruskaveri tuumasi siihen, että aloit sitten kuurunpiiloa leikkimään
Sitten pidimme kirjallisuustuokion ja aiheena oli päivänsankari MINNA CANTH. 
Melkoinen nainen oli hän. Seitsemän lapsen yksinhuoltajana selvisi sen ajan maailmassa rohkeasti ja pystypäin. Kävimme läpi Canthin tuotantoa ja elämää. Olin juuri kerennyt lukea pienoisromaanit Kauppa-Lopo ja Köyhää kansaa. Joten niistä tiesin kertoa tuoreeltaan. Muista me sitten vaan kävimme muistelujen perusteella ja jokainen muisti heti jotain, elokuvista ja näytelmistä.
Hämmästyttävää oli, se kun olin usein miettinyt sitä, että kun vaikkapa TV:ssä näytetään jonkun vähävaraisen kotia, niin yleensä on epäsiistiä… Kirjassa Köyhää kansaa, Minna vastasi minulle reilun sadan vuoden takaa, että jos ei ole ruokaa, ei ole voimiakaan, ei siivoamiseenkaan…vastasi näin, koska sitä ihmiset usein ihmettelevät!
Maanantaina meillä oli kirjailijavieraana tomittaja Sakari Nikki. Alkuperäisen suunnitelman mukaan auditoriossa, mutta sitten kävi toisin.
Menin töihin puolelta päivin, jolloin kalusteet Iskusta olivat jo tulleet. Sisustin auditorion kirjailijavierasta varten vähemmän auditoriomaisemmaksi. Kun kaikki oli valmista iltaa varten, kävin syömässä ja menin asiakaspalvelutiskiin töihin.
Jonkin ajan kuluttua eräs asiakas kysyi, onko kaksi tilaisuutta yhtä aikaa auditoriossa? Kaksi? Kuinka niin? Ei voi olla. Menin tarkistamaan ja mitä selvisi? Auditorio oli todellakin varattu, mutta ei kirjailijavierailulle 
Olin tällä kertaa muistanut lähes kaiken muun, mutten ollut varanut auditoriota. Olisin voinut juosta pää edellä seinään, mutta en tehnyt sitä, sillä oli toimittava ripeästi.
Onneksi auditorion varanneet tulivat niin paljon aikaisemmin, että toiminta-aikaa oli kotvanen. Päätin siirtää kirjailijavierailun yläkerran näyttelytilaan. Onnekseni vielä, työkaverini Petri oli paikalla ja hälyytin hänet apuun. Yhdessä roudasimme kalusteita ja sisustimme leppoisan kirjailijavierailunurkkauksen näyttelytilaan.
Olin aiemmin valittanut, kuinka auditoriossa on kylmä ja varautunut sen takia villapaitaan. Kun siinä sitten kalusteita roudattiin, ei ollut yhtään kylmä. Tuntui, että höyry pörräsi ympärillä.
Seuraavana oli sitten vuorossa saada suuri yleisö oikeaan paikkaan, kun kirjailijavierailut olivat aina olleet alakerrassa ja niin oli nytkin tiedotettu. Ihan jokaiselta en ilennyt kysyä, onko menossa alas vai ylös, mutta toistakymmentä sain haalittua paikalle. Tilaisuuden jälkeen kuulin, että ainakin yksi, joka olisi halunut kuulla Sakari Nikkiä, oli istunut Suomi-Saksa-seuran vuosikokouksessa…
(kuva Petri t.)
-
Kuis kujalla kurkkii
Lukutoukka