Nyt se on sitten julkaistu! Juha Vesalan kirja KAKSOISKULJETUS!
Vinkkauksen kirjasta voi lukea täältä!
Julkkaritilaisuus Kouvolan pääkirjaston Mediamajassa oli leppoisa. Väkeä oli mukavasti, suunnilleen 50h. Heille tarjoiltiin tuoretta Kouvolan lakua, pikkusuolaista ja mehua. Juhalta kyselin hiukan kirjoittamisesta ja siitä miten se kirja saa alkunsa ja yleisö kyseli lisää. Siihen heidät johdatteli Jarkko Martikainen, joka uskalsi kysyä ensimmäisenä. HYVÄ!
Musiikillisesta osuudesta vastasi Jarkko Martikainen, niin että yleisö todellakin tuntui viihtyvän. Uskaltaisin väittää, että kaikilla oli hyvä mieli, etenkin sillä pikku tytöllä, joka voitti omakseen Juhan kirjan. Kirjaa oli saatavilla kaikille halukkaille sopuhintaan ja samaan hintaan irtosi vielä omistuskirjoitus.
Ne jotka eivät päässeet nyt paikalle, tarjoutuu mahdollisuus keskiviikkona tavata Juha Vesala tilaisuudessa VIRANOMAISET MANSKILLA! Siellä Juha Vesala on kirjaston vieraana Manskilla klo 12.00
Kouvolan Pääkirjaston Mediamajassa on 8.8.2009
KLO 12.00 (huom. aikaistunut aikataulu)
KIRJAN JULKKARIT!!!!
Kouvolan Sanomien urheilutoimittaja on tällä kertaa saanut aikaiseksi nuorten romaanin, KAKSOISKULJETUS. Kirja kuljettaa lukijan koripallon maailmaan, eikä ollenkaan niin syvälle, etteikö tälläinen urheilusta mitään tietämätön olisi päässyt jyvälle.
Kirjan ja kirjailijan suuri päivä on siis lauantaina pääkirjaston alakerrassa, Mediamajan tiloissa, jonne toivotaan yleisöä sankoin joukoin. Musiikkia on luvassa Jarkko Martikaisen tyyliin.
Tervetuloa viihtymään!
Kuusankosken kirjastossa oli näyttely SALATUT ELÄMÄT. Esillä oli kaikenlaisia tosi hienoja ja upeita kätten töitä, mitä henkilökunta oli värkännyt vapaa-ajallaan. Ei siis työmaalla, niin kuin joku saattaisi erheellisesti luulla.
Kiersin koko näyttelyn mykkänä ihastuksesta. Minulta kun ei sitten luonnistuisi minkäänlainen käsityö. Kaikki olivat aivan huikeita, mutta erityisesti jäi mieleen eräs kuva ja runo…
Runo menee näin: ” Hiljaisuus ympärilläni. Olen itseni kanssa kahden. Ensi kertaa tositarkoituksella.”
Kouvolan pääkirjastossakin on Salatut elämät!? Voi olla, että meilläkin värkätään vapaa-aikana kaikkia ihania kätten töitä, mutta muutakin harrastetaan. Meillä käydään aktiivisesti teattereissa. Tänä kesänäkin on käyty noin kymmenen kesäteatteriesitystä katsomassa. Unohtaa ei sovi musiikkipuoltakaan. Kun YÖ-yhtye on jossain, aktiivisakki on aina valmiina. Aina on jonnekin liput varattuna 
Uutena ja suorastaan urheillullisena harrastuksena on se, mitä harrastavat Library Riders!
Että semmoset Salatut Elämät meillä
Johtajamme Mikko Vainion läksiäisiä suunnniteltiin salassa monta viikkoa. Salaisia tapaamisia, missä meitä muutama kuumeisesti suunnitteli kaikkea mukavaa tapahtumaa viimeiselle päivälle. Aluksi suunitelmat olivat varsin lennokkaat, mutta hioutuivat sitten melko hyväksi lopputulokseksi.
Kohokohtana oli musiikkivideo, johon pohjana oli virsi Kiitos sulle Jumalani. Siihen eräs henkilökunnan sanaseppo laati uudet sanat ja sitten alettiin harjoittelemaan ja kuvaamaan. Mediamajan videonikkari rustasi suorastaan loistavan videopätkän, jonka linkitän tänne, jahka se on valmis julkisuuteen!
Ruokapuoli hoitui niin, että aluksi suunnittelimme, mitä syödään. Sitten saimme ruokarahaa. Rahalla menimme kauppaan laatimamme listan kanssa ja teimme ostokset. Sen jälkeen alkoi ruuan valmistus, pizzoja ja salaatteja. Edellisenä iltana oli ne värkättävä. Meinasi ilta hiukan venyä, koska Mikko ei meinannut millään lähteä kotiin, pois tieltä.
Kaikkia muita valmisteluja oli tehty niin, että päivä alkoi klo 9.00. Aamukahvilla, missä oli tarjolla mansikkakakkua, pasteijoita ja kuplajuomaa. Sitten vapaata jutustelua.
Tehtävärata oli sellainen, että Mikon piti ens alkuun palauttaa kirjoja palautusautomaatilla ja sen jälkeen hyllyttää palautetut oikeisiin paikkoihin. Meinasi olla vaikeaa 
Seuraavaksi neuvontatiskiin, missä annettiin tehtäväksi hakea sellaisia ranskan kielen kursseja, joissa on CD. Sekään ei ollut helppo tehtävä, mutta siitä pelasti Shirley(Nina), joka porhalsi paikalle…
Kertakaikkiaan huikeaa englantia aivan solkenaan vuodattava Shirley sai Mikon ihan pyörryksiin ja kaikki muut tirskumaan. Shirley pyysi tuulettimen päälle ja kaivoi laukustaan mm. mukit ja juomaa ja paljon kaikkea muuta.
Seuraava paikka oli alakerrassa ja siellä Mikko pääsi muovittamaan… hmm…no, siitä ei sen enempää. Vaan kun, että joskus olisi ihan kaikkien vaan mentävä vaikka muovittamaan
Klo 12 oli haastattelutuokio. Bloginpitäjä siirtyi henkivartijan roolistaan kirjastovirkailijaksi, joka taas yritti leikkiä haastattelijaa. Kyseltiin sitten yleisön kanssa Mikolta vähän kaikkea.
(kuva Elina Beekmann)
Kirjaston takana on Veikko Talven puisto. Sinne Mikko pääsi istuskelemaan. Ihan vaan sen takia, että se on näkymä Mikon työhuoneen ikkunasta ja yleensä se on aika lailla kansoitettu… Nyt siellä ei ollut ketään 
Sitten me syötiin! Ihania pizzoja ja salaatteja. Jälkiruoka oli kaupungilla. Veimme Mikon kävelykatu Manskilla ja siellä jäätelöbaariin. Lämmin kesäpäivä ja kylmä jäätelö oli erittäin hyvä yhdistelmä.
Vielä ohjelma jatkui sillä, että palasimme kirjastolle, missä oli vuorossa lahjojen jako. Mikon oli laitettava silmät kiinni ja sitten hänelle puettiin ylle liivi. Liivin selässä luki MC-MIKKO ja Kouvolan kirjasto ja hlökunnan nimet. Liivin taskusta löytyi musiikkivideo-DVD ja WII-peli, taskumatti(tyhjä), missä oli etiketti “Taikajuomaa”, värikynät(visioimiseen). Sitten oli kankainen kirjastokassi, missä oli lukemista; mm. Kouvolan Dekkaripäivien uusin novellikokoelma, uusi Kouvola-kirja…niin ja raippa! Raippa siksi, että Kouvolan kirjastossa on LibraryRaiders-ryhmä ja tarviihan kunnon johtajalla olla piiska :). Lisäksi “luokkakuva”, Paras A-ryhmä. Se oli muokattu jostain vanhasta luokkakuvasta, niin että henkilökunnan päät olivat vaihdettu! Muistaakseni tässä oli kaikki.
Päivän päätteeksi lähdimme terassille, missä mukavaa jutustelua jatkui. Noin klo 20 saatoimme Mikon autolle ja jätimme hyvästit!
Hei sitten, Mikko ja kaikkea hyvää sinun ja perheesi elämään!
Ps. Kuvia tulee, jahka saan niitä
Nyt alkaa kirjastossakin kesäale! Poistokirjojen Heinämarkkinat Kouvolan Pääkirjaston eteisaulassa.
Siis ihan vaikka siinä heinän teon lomassa voisi piipahtaa kirjastoon ostamaan hakemassa kassillisen poistokirjoja.
1.7 alkaen ja kestää niin kauan ku tavaraa riittää!
Tarjolla on kevyttä kesälukemista 5€:lla kassillinen. Kirjaston muovikassiin saa kerätä niin paljon poistokirjoja kuin mieli tekee.
TERVETULOA PENKOMAAN!
Kun on saatu ihan itse lainat palautettua, niin sitten onkin vuorossa itse lainaaminen! Ei ihan niin helppoa kuin palauttaminen, sillä tämä toimenpide vaatii tunnusluvun! Se onkin ollut monille kynnyskysymys, sillä nykyajan tunnuslukujen viidakossa se ei ollenkaan houkuttele. Nyt on vain niin kiva juttu, että sen voi valita ihan itse Keksii heti niin helpon, että varmana pysyy mielessä. Sitä paitsi, jos on jo käyttänyt nettikirjastoa, niin siellä tarvitaan salasana ja voilá, se samainen salasana kelpaakin nyt tunnarina.
Me, varsin avulias henkilökunta, avustamme, neuvomme ja ohjaamme, ihan niin monta kertaa, kun tarvis vaatii. Lainausautomaatti kun tuppaa olemaan erityisen tarkka. Viivakoodi on osuttava juuri raon kohdalle, koska muualta se ei osaa sitä lukea. Kirja on jaksettava vetää ihan nurkkaan asti ja pidettävä siellä juuri niin kauan, kunnes saa luvan ottaa sen pois. Lupa tulee äänimerkillä ja näyttöön tulee OK. Muussa tapauksessa kone töräyttää virheäänen
Useimmat ovat jo vanhoja tekijöitä, eikä se muuten katso ikää, vaan asennetta!
Vuoden alusta meillä on palautettu myös automaateilla. Siinä sitä onkin ollut sarkaa, niin työntekijöillä kuin asiakkaillakin. Sinänsä helppoa ja vaivatonta, tai niinhän sitä luulis… Päivästä päivään selittää asiakkaille, kuinka homma toimii ja kuinka se kirja palautetaan. Kysyy lukemattomia kertoja päivässä: Haluatteko käyttää palautusautomaattia?
Vastaukset ovat moninaisia! Siis niin ku aivan laidasta laitaan. Sitä joka haluaa käyttää, ei halua ja sitten ei oikein tiedä… Siinä on vaan hiukan luovittava. Suurin pelko(?) tuntuu ihmisillä olevan, että me jäädään työttömiksi(niin kuin pankeissa). On nyt lohdutettava, että meillä sitä hommaa piisaa yllin kyllin. Lainaus ja palautus on vain se näkyvin osa työstä.
Siis: Haluatteko käyttää palautusautomaattia? TERVETULOA! Meillä neuvotaan, saatte lämmintä opastusta, jos haluatte
Kirjojen muovittaminen on vaan semmoinen juttu, että sitä on päästävä tekemään aina välillä, muuten ei tuu mistään mitään.
On ollu niin paljon töitä, että millään ei saa tehtyä omia hommiaan. Koko ajan on sellainen olo, ettei riitä eikä jaksa. Sitten, jätin kaikki omat hommat ja livahdin sinne muovituksen pöydän ääreen.
Oli ilta, eikä ketään muita paikalla. Minä vaan muovitin, kirja toisensa jälkeen ja perkule, se tuntui ihanalta! Siis, kun ei juuri mitään tartte miettiä, sen kun vaan laittaa muovia kirjojen päälle, kaikessa rauhassa ja mitään ei tartte puhua, ei tartte hymyillä, ei naputtaa tietokonetta…
Kyllä teki hyvää ja hymyilytti! Taidan ottaa joku kerta uusiksi, sillä niin se oli virkistävää.
Maanantaina, 4.5 tapahtuu kirjastoissa, koska on Avoimet ovet. Niin juuri, Avoimet ovet, aivan kuin kirjastossa ei olisi yleensäkin avoimet ovet :) Nyt kuitenkin tapahtuu kaikkea kivaa. Seuraamalla lehtien ilmoituspalstoja, voi huomata, mitä missäkin, siinä omassa lähikirjastossa tapahtuu, täällä Kymenlaaksossa.
Kouvolan kirjastoissa on huikea alennusmyynti! Poistokirjoja saa kantaa kotiin nyt niin paljon kuin jaksaa. Saadaan poistokirjoja varastosta vähemmäksi. Kun kunnat yhdistyivät, niin kirjastot myös ja nyt on kirjoja, vanhoja kirjoja poistettua aika lailla. Joillekin ihan helmiä.
Maanantaina meillä oli kirjailijavieraana tomittaja Sakari Nikki. Alkuperäisen suunnitelman mukaan auditoriossa, mutta sitten kävi toisin.
Menin töihin puolelta päivin, jolloin kalusteet Iskusta olivat jo tulleet. Sisustin auditorion kirjailijavierasta varten vähemmän auditoriomaisemmaksi. Kun kaikki oli valmista iltaa varten, kävin syömässä ja menin asiakaspalvelutiskiin töihin.
Jonkin ajan kuluttua eräs asiakas kysyi, onko kaksi tilaisuutta yhtä aikaa auditoriossa? Kaksi? Kuinka niin? Ei voi olla. Menin tarkistamaan ja mitä selvisi? Auditorio oli todellakin varattu, mutta ei kirjailijavierailulle Olin tällä kertaa muistanut lähes kaiken muun, mutten ollut varanut auditoriota. Olisin voinut juosta pää edellä seinään, mutta en tehnyt sitä, sillä oli toimittava ripeästi.
Onneksi auditorion varanneet tulivat niin paljon aikaisemmin, että toiminta-aikaa oli kotvanen. Päätin siirtää kirjailijavierailun yläkerran näyttelytilaan. Onnekseni vielä, työkaverini Petri oli paikalla ja hälyytin hänet apuun. Yhdessä roudasimme kalusteita ja sisustimme leppoisan kirjailijavierailunurkkauksen näyttelytilaan.
Olin aiemmin valittanut, kuinka auditoriossa on kylmä ja varautunut sen takia villapaitaan. Kun siinä sitten kalusteita roudattiin, ei ollut yhtään kylmä. Tuntui, että höyry pörräsi ympärillä.
Seuraavana oli sitten vuorossa saada suuri yleisö oikeaan paikkaan, kun kirjailijavierailut olivat aina olleet alakerrassa ja niin oli nytkin tiedotettu. Ihan jokaiselta en ilennyt kysyä, onko menossa alas vai ylös, mutta toistakymmentä sain haalittua paikalle. Tilaisuuden jälkeen kuulin, että ainakin yksi, joka olisi halunut kuulla Sakari Nikkiä, oli istunut Suomi-Saksa-seuran vuosikokouksessa…
(kuva Petri t.)
-
Kuis kujalla kurkkii
Lukutoukka