Tämän blogin tila on tullut täyteen! Minä kun niin ihmettelin, että mikä se mättää, kun en saa kuvia laitettua. Mutta ei hätää — jatkan kun saan uuden päätettyä ja laitettua…Ilmotan siitä lähiaikoina!
Onneksi Suomen kesä on vähäluminen. Vettä tulee joskus enemmän ku kotitarpeiksi ja se on sanottava, ettei Kouvolan pääkirjasto kestä sitä! Juhani Kivikoskella on tullut pieni virhe sen kattorakenteen sunnittelun kanssa…
Kun oikein kunnolla ropisee vettä, niin kaikki kirjaston kattoikkunat pitävät iloista ropinaa, niin että hiljaisuus kirjastossa on silloin vain vitsi. Paitsi, että silloin ei kuule omia ajatuksiaan, ei myöskään soivia kännyköitä 
Kaikki, jotka ovat aisoineet Kouvolan kirjastossa silloin, kun on satanut, tietävät, että katto vuotaa! Se alkaa olla jo legenda. Kaikille niille, jotka minulta maailmalla vielä kyselevät:
-Vieläkö kirjaston katto vuotaa, niin vastaus on :
- VIELÄ!
Lehtisalissa…
Lasten osastolla…
Eilen, toinen päivä loman jälkeen, se tapahtui - kamala työtapaturma!
Laitoin kirjoja hyllyyn, niin AUTS!!! Hyllyn reunasta meni tikku sormeen. En minä sitä edes uskonut, että niin pääsi käymään. Kyllähän sellainen pisto keskarissa kaiken aikaa tuntui, mutta että jotain olisi mennyt sisään, niin en vaan nähnyt.
Vasta kotona, katse sen verran kirkastui, että näin paremmin. Siellähän oli melkoinen halko, oikein kynnen alla piilossa. Oikean käden keskisormessa ja jos on oikea kätinen, niin mikä neuvoksi? Apujoukot kehiin. Pyysin poikaani näppärästi nykäisemään tikun irti. Vaan, siitä oli näppäryys kaukana, kun sohi sitä tikkua pinseteillä. Istuimme parvekkeella, auringon valossa ja teimme uuden työn jaon. Jos poika pitelisi suurennuslasia ja puhuisi minulle rauhoittavasti, niin minä yrittäisin vasurilla saada otetta siitä kamalasta tikusta. Hikisen ähellyksen jälkeen onnistuimme, Hurraa!
Voin vakuuttaa, että helpotti. Tikku kynnen alla on aika ikävä ja kun sen saa pois, niin kyllä hymyilytti.
Jos on lomalla pari viikkoa, niin siinä on ihan tarpeeksi. Sen jälkeen kun palaa työmaalle, niin on jo aika paljon, kun muistaa, missä on töissä. Puhumattakaan siitä, että muistaa ottaa työpaikan avaimet mukaan! Hyvä, onnistuin! Ei siis tarvinut paljoo työmaalla kysellä, onko oikeassa paikassa, vaikka kuin tuttuja naamoja näkyi. Toisaalta, olisihan ne voineet olla vaikka sukulaisia, kun niitä tuli nähtyä loman aikana.
Sitten, on asia erikseen, että muistaa omat työtehtävänsä. Onneksi oli aika pehmeä lasku, sillä olin lehtisalivuorossa. Siellä sentään kerkesi ihan pikkasen miettimään, missä ollaan, mikä maa…eiku mikä on homman nimi. Kesken kaiken, siis oikeastaan iltavuoron tauolla pälkähti mieleen, että olisinkohan mahdollisesti sulkija? Olin! Kiva, ku huomasin ajoissa. Olisi ollut varsin ikävää lähteä kotiin ja jättää kirjasto auki, juma!
Niin, ihmettelen yleensä sitä, kuinka ihmiset voivat pitää lomiaan yhteen putkeen? Minulle jos sellainen kakku napsahtaisi, minua joutuisi viikon perehdyttämään…
Kun eilinen ilta oli pulkassa, kuvittelin että olin selvinnyt höynäyttämiseltä, mutta erehdyin…
Poikani alkoi ihan muina miehinä kysellä, että olenko nähnyt Youtubesta minusta tehdyn pilaversion??? Olin, että What???? Kertoi, että no se pätkä, missä äiti haastattelee Jukkaa. Niin, jotta äitin kysymykset on pelkkää kimitystä ja Jukan vastaukset kamalaa kiroilua. Olin melkein paniikissa, että kuka uskaltaa!? Laittoi vielä minut menemään Youtubeen, kirjoittamaan jo hakuun Kouvolan kirjasto ja sitten alkoi huutamaan APRILLIA!!!!
JKL:n kirjamessuilla oli myös dekkarimiehiä…naisia en tainut bongata.
Markku Ropponen on Otto Kuhalan luoja. On saanut Vuoden Johtolanka-palkinnon vuonna 1991. Olen aina tykännyt hänen tyylistään kirjoittaa ja olen lukenut melkein kaikki hänen kirjansa. Niitä on sitten muitakin, kuin Kuhala-dekkarit. On siis muita rikosromaaneja ja sitten on muita romaaneja
Kerran lainasin kirjastosta, siis työpaikaltani hänen kirjansa Mies katoaa sateeseen. Luin sen ja jossain puolen välin tietämillä alkoi tuntua siltä, että jotenkin maistuu tutulle… No, onneksi minulla on kirjapäiväkirja ja sieltähän minä sen löysin! Olin siis jo lukenut sen ja mikä parasta, minulla oli se itselläkin, ihan omana kappaleena, omassa hyllyssä. Että, ei tule kirjojen ahnehtimiselle loppua…
Uusi tuttavuus rikosten saralla oli Pasi Lönn. Häneltä on ilmestynyt nuorten dekkari Hyppy syvyyteen, joka on nyt myös yöpöydälläni. Pasi on osallistunut Kouvolan Dekkaripäivien nuorten dekkarien kirjoituskilpailuun ja sen seurauksena hän oli nyt kirjamessuilla esittelemässä tuotostaan. Hienoa! Oli sitten ihan pakko mennä Pasin pakeille vähän haastamaan, jos hän vaikka vierailisi ensi kesänä Kouvolan Dekkaripäivillä!
http://www.dekkaripaivat.fi/
Pannaan vaputtamaan, kukin tyylillään:)
Miun tyyli on hautautua kotiin, pois kaikesta karnevaalihulinasta. Minulla kun se elämä itessään on yhtä karnevaalia ja hulinasta pitävät lapset huolen. Aion ottaa iisisti, lukea ja olla möllöttää. Ehkäpä paneuduin johonkin 23 asiasta…
Nautinnollista Vappua Ihan Jok Ikiselle!
RSS kuullostaa ihan joltain taudilta, mihin ei ole keksitty vielä rokotetta! En ole isommin perehtynyt taudin kulkuun, mutta luulen, että olen jo tartunnan saanut ja tässä itämisajan puitteissa mietin kuinka mahdan selvitä…
Hoitoa tarvitsen ja odotankin sitä ensimmäistä terapiaa mahdollisesti Maestro Tonterilta. Ehkä meillä onkin odotettavissa varsinainen ryhmäsessio. Odotan melko lailla innoissani:)
Blogeja syntyy kuin sieniä sateella! Asiaa! Kaikki kynnelle tai koneelle kykenevät suoltavat blogeja ja sekö on hauskaa. Kirjastotätit ja -setät senkus panevat parastaan.
Miten sitten joutaa kirjoittamaan, saati lukemaan??? Voin vain omalta kohdaltani sanoa, että jos kirjoittaminen on “tauti”, niin aikaa piisaa ja sen lukemisen kanssa on sama juttu. Pakko antaa ja saada ja antaessaan saa, sehän on jo wanhaa kansan viisautta.
Mitä tulee kirjanmerkkeihin, niin en ole niihin sillai vielä koukuttautunut vaikka olenkin erinäisiä kertoja sivuilla seikkaillut. Kävi vaan sellainen vanhanaikainen kämmi, että heti alkuun unohdin salasanani! Hitto, ku päässä vilisee salasanoja sinne ja tänne ja ties minne, niin väkisinkin joku joutuu hukkaputkeen. Sain kuitenkin uuden salasanan ja vieläpä ihan itse päättää, senkin!
-
Kuis kujalla kurkkii
Lukutoukka